Perustarpeet - Ravinnonhankinta 1

No niin, aletaan päästä asiaan eli ruokaan. Otsikon tarkoitus on kertoa, että tästä on suunnitteilla bloggaussarja. Mitä kaikkea laskemme perustarpeisiimme? Sitä voit rauhassa jännittää.

Aamupala

Leipä on valkoista pullamössöä. Miksi vain toisessa on juusto? No kun se on älyttömän hintaista. Suklaamuroja ja ihan oikeaa maitoa, joka on hieman rasvaisenmakuista rasvattomaan tottuneelle. Appelsiinimehu on appelsiinimehua ja kahvi pressopannulla ihan ok aamukahvia. Joku oppilaista antoi kevätjuhlapäivänä kortin, jossa toivotettiin "Hyvää matkaa Japaniin ja toivottavasti löydät uusia kahvikuppeja". Tuollaisen hienon ope löysi, tietty sadanjenin kaupasta eli hintaan 75 senttiä.

Lounas

Hieman erikoista on, että ruokakaupasta ei tahdo saada ruokatarpeita sen edullisemmin kuin ravintolasta kunnon annoksen. Ruoka kaupassa on Suomen hinnoissa, ehkä jopa hieman kalliimpaa. Ulkonasyöminen - kun vähän katsoo mihin astuu sisään - sen sijaan on huomattavasti edullisempaa.

Kaiten- eli hihna-sushi-ravintolan vaihtoehtoja

Esimerkkilounas on ensimmäiseltä kokonaiselta päivältä Sendaissa, ja jetlag taitaa vielä näkyä naamalla (tai sitten mä vaan näytän tuolta). Paidan mukaan on vielä aamupäiväkin. Homma toimii niin, että minusta vasemmalla näkyvällä hihnalla pyörii sushiannoksia pienillä lautasilla, ja niistä voi sitten ottaa omansa mieltymyksensä mukaan tai kuten tässä tapauksessa - arvaamalla. Vaihtoehtoisesti voi tilata listalta haluamansa. Lautaset ovat erivärisiä sen vuoksi, että annokset ovat erihintaisia. Kun on lopettanut, niin tarjoilija laskee lautaset ja maksu suoritetaan kassalle. Soijat, inkivääri ja vihreä tee kuuluvat hintaan. Kahdestaan syötiin seitsemän lautasellista, kussakin lautasessa on kaksi samanlaista sushia. Hintaa kertyi 1154 yeniä (8,55€), siis yhteensä kahdelta.

Välipalat

Kaupat ovat täynnä erilaista välipureksittavaa, joten niistä tehnen kokonaan oman bloggauksen.

Päivällinen

Esimerkkipäivällinen on samalta päivältä kuin lounaskin. Varsinkin ostoskadut ovat täynnä sisäänheittäjiä, vaikka itse ravintola voi olla vähän kulman takanakin. Usein ravintoloita on monta kerrosta päällekkäin eli ravintolakerrostaloja. Meidät saatiin houkuteltua tapehoudai-paikkaan, joka oli tosiaan jonkun matkaa kulman takana, mutta jossa saa vetää tietyn ajan napaansa vaikka enemmän kuin jaksaa. Myös nomihoudai-vaihtoehtoa tarjotaan, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu. Valitsimme shabu-shabun.

Pöytään tuodaan siirrettävä kaasuliesi, jonka kiehuvaan liemeen itse kipataan lihaa ja vihanneksia. Raaka-aineet kypsenevät nopeasti ja sen jälkeen ne kipataan kastikekulhon kautta kitaan. Makoisaa ja hauskaa puuhaa!

Syömätikkujen käsittelyä on tullut harrastettua harvakseltaan, mutta sen oppii yllättävän nopeasti. Tikkujen kanssa syödessä riitti sitä puuhaa koko 90 minuutiksi. Tarjoilijan lasku kertoi meille riennon maksaneen 3000 yeniä (22,50€) per kita. Kuten ehkä arvasitkin, meillä oli myös nomihoudai-vaihtoehto.

Iltapala

 

Edellä kuvaillun päivällisen jälkeen ei iltapala maistu, mutta kevyemmän päivällisen jälkeen voi joskus joutua jotain pientä särpimään. Kaupasta löytyy järkihintaan valmiita annoksia. Kuten alussa totesin, niitä ei vaan kannata useinkaan itse yrittää värkätä. Keppo salaattia ja muutama sushirulla ei vie yöunia, mutta maistuu ainakin toistaiseksi ihan hyvältä.

Tai jos koti-ikävä pääsee yllättämään, niin aina voi käydä IKEAssa lihapullilla. Maistuivat jopa paremmilta kuin Raision paikallisessa. Ranuja ei saanut kylkeen, mutta muussi oli sekin hyvää. Hinnatkin on taidettu sopia Raision kanssa.

Pitäähän tämä kaikki kuluttaakin. Koe uudelleen päivän yhteislenkkimme,